Disney Classic 07: The Three Caballeros

Alkuperäinen nimi: The Three Caballeros
Ensi-ilta: 21. joulukuuta 1944 (Meksiko), 3. helmikuuta 1945 (USA)
Kesto: 68 min.
Ohjaajat: Norman Ferguson, Clyde Geronimi, Jack Kinney, Bill Roberts, Harold Young
Tuottaja: Walt Disney
Käsikirjoittajat: Homer Brightman, Ernest Terrazas, Ted Sears, Bill Peet, Ralph Wright, Elmer Plummer, Roy Williams, William Cottrell, Del Connell, James Bodrero, Joe Grant, Dick Huemer, Webb Smith
Pääosat: Clarence Nash, Joaquin Garay, José Oliveira, Aurora Miranda, Carmen Molina, Dora Luz
Katsottu: DVD, englanniksi

"Have you ever been to Baía?"

Saludos Amigosin innoittamana Disney-studiot teki heti perään vielä toisenkin elokuvan, joka sai inspiraationsa Etelä-Amerikasta. Myös tällä kertaa keskeisessä osassa on vanha ja tuttu Aku Ankka. Elokuvassa on mukana myös pari muuten varsin irrallista tarinaa ja se on pullollaan Latinalaisen Amerikan värejä, tanssia, musiikkia, kieltä ja eksotiikkaa. Piirrostyyli on sen ajan lyhytanimaatioille tyypillisen pelkistettyä, mutta värejä ei ole säästelty ja animaatiota on yhdistelty rohkeasti perinteiseen elokuvaan. Piirroshahmojen yhdistäminen elävälle taustalle ei ole täysin virheetöntä, mutta kun otetaan huomioon filmin ikä ja se, ettei vastaavaa oltu tuohon aikaan vielä paljon tehty jälki on kuitenkin verrattain hyvää.

Elokuvan alkaa kameran zoomatessa valtavaa lahjapakettia, joka sisältää syntymäpäivälahjoja Akulle tämän ystäviltä Latinalaisesta Amerikasta. Paketin sisältä paljastuu lisää lahjoja, joista yhdestä Aku kaivaa esiin kotivideoita jotka viitoittavat tien elokuvan parille ensimmäiselle lyhytanimaatiolle.

The Cold-Blooded Penguin
Tarina Pablo pingviinistä, joka haluaa lähteä pois Etelämantereelta jonnekin, missä olisi lämmintä ja mukavaa. Tarina seuraa Pablon lähtöyrityksiä, jotka hyytyvät erinäisistä syistä kerta toisensa jälkeen ennen kuin pingviini lopulta pääsee matkaan. Tarinan lopussa Pablon maatessa riippumatossa jossakin lämpimässä paikassa, se kuitenkin luo kaipaavia katseita Etelämannerta kuvaaviin julisteisiin. Tämä tiivistää loistavasti, miten ihminen (tai tässä tapauksessa pingviini) ei ole koskaan tyytyväinen siihen mitä hänellä on vaan kaipaa aina jotakin uutta. Pablon hahmo on hellyttävä, mutta tarina itsessään ei ole kovinkaan yllätyksellinen.

The Flying Gauchitto
Tarina pojasta ja lentävästä aasista. Lentävä aasi on todella suloinen ja sympaattinen hahmo, vaikkei tarina kunnolla mukaansa tempaakaan.

Baia
Kaksi edellistä lyhäriä kerrottiin aiemmin mainitsemiani kotivideoiden siivin, mutta tässä osassa tarina kerrotaan kirjan muodossa. José Carioca tulee tässä kohtaa elokuvaan mukaan ja ihastuttaa jälleen laulullaan ja suusta vilkkaasti pulppuavalla portugalilla. Papukaijan kertoessa Akulle Baía nimisestä paikasta Brasiliassa, sanoissa on selvästi kuultavissa rakkautta ja kaipuuta kyseiseen paikkaan. Katsojalle tarjoillaan sekä piirrettyä, että kuvattua otosta Baíasta ja sitä on maistettu brasilialaisella musiikilla, tanssilla ja värien loistolla.


Aku ja José saavat tämän ja seuraavan osion välissä seurakseen meksikolaisen Panchito Pistolesin, kolmannen caballeron. Panchinton johdolla ryhmä esittääkin oman tunnuskipaleensa, johon linkki alempana. Pidän todella paljon Panchiton herkällä liipasinsormella varustetusta tulisesta luonteesta ja karismaattisesta lauluäänestä. 

Las Posadas
Tässä Panchinto kertoo meksikolaisista lapsista, jotka kiersivät ovelta ovelle joulunaikaan etsimässä yösijaa kantaen mukanaan pyhimysten kuvia, ikään kuin Maria ja Joosef aikoinaan kristillisen uskomuksen mukaan. Uskonnollista osiota paremmin jäi mieleen perinteinen meksikolainen piñata, jossa lapset yrittävät rikkoa mailoilla suurta koriste-esinettä joka oli täytetty pienillä lahjoilla.

Mexico: Pátzcuaro, Vera Cruz and Acapulco
Tässä osassa näemme henkeäsalpaavia maisemia Meksikosta ja tutustumme myös paikalliseen kulttuuriin musiikin ja tanssin muodossa. Osio päättyy Acapulcon rannalle, jota Panchito kuvaa Meksikon Rivieraksi. Akusta kuoriutuukin melkoinen rantaleijona tämän jahdatessa vähäpukeisia meksikolaistyttöjä pitkin rantaa.

You Belong To My Heart
Dora Luz tulkitsee kauniin kappaleen elokuvan rauhallisimmassa osiossa. Ja Aku saa lisää "hot stuffia" silmilleen, kuten elokuvassa kauniita naisia kutsuttiin.

Donald's Surreal Reverie
Elokuvan värikäs lopetus, jossa vallitsevat surrealistiset elementit ja väreillä leikittely. Carmen Molina tähdittää kohtausta lumoavalla ja eksoottisella tanssiesityksellä. Kohtauksessa on myös pieni osio, joka tuo mieleen Pink Elephants on Parade kohtauksen Dumbosta. Elokuva päättyy ilotulituksiin, joista muodostuu ensin kaksi kertaa sana Fin, ensin Meksikon lipun ja sitten Brasilian lipun väreissä ja lopuksi vielä The End Yhdysvaltojen lipun väreissä. Pidin tuosta yksityiskohdasta paljon, sillä se symboloi mielestäni hienosti Akun, Josén ja Panchiton välistä ystävyyttä.

The Three Caballeros oli Saludos Amigosin tavoin minulle melko vieras elokuva, eikä se kokonaisuudessaan yllä läheskään muiden klassikoiden tasolle. Pidin kuitenkin elokuvassa olevasta eksotiikasta ja erilaisten kulttuureiden kosketuksesta. The Three Caballeros jättikin jälkeen aikamoisen matkakuumeen ja huomasin vaivihkaa tutkivani netissä matkoja Brasiliaan ja Meksikoon.

The Three Caballeros