Ensi-ilta: 15. elokuuta 1946
Kesto: 75 min.
Ohjaajat: Robert Cormack, Clyde Geronimi, Jack Kinney, Hamilton Luske, Joshua Meador
Tuottaja: Walt Disney
Käsikirjoittajat: Homer Brightman, Dick Huemer, Dick Kinney, John Walbridge, Tom Oreb, Dick Shaw, Eric Gurney, Sylvia Moberly-Holland, T. Hee, Erdman Penner, Dick Kelsey, James Bodrero, Roy Williams, Cap Palmer, Jesse Marsh, Erwin Graham
Pääosat: Nelson Eddy, Dinah Shore, Benny Goodman
Katsottu: DVD, englanniksi
"And you, faithful little friend, don't be too sad, because miracles never really die."
Make Mine Music ilmestyi melko pian toisen maailmansodan jälkeen ja sen voi huomata myös lopputuloksesta. Siinä useampi lyhyt animaatio on nivottu yhteen ilman minkäänlaista yhtenäistä johdatustapaa, jollainen on löytynyt jokaisesta aikaisemmasta lyhäreistä koostetusta klassikosta. Myös animaation laatu on puutteellista totuttuun tasoon nähden. Suurin osa hahmoista on kumimaisia ja tuntuu, etteivät animaattorit ole paljon vaivanneet päitään anatomialla. Elokuva kulkee musiikin voimin ja toi hieman mieleen Fantasian sillä erolla, että Fantasia on yksi aikansa mestariteoksista kun taas Make Mine Music ei ainakaan allekirjoittaneeseen juurikaan kolahtanut.The Martins and the Coys
Elokuvan ensimmäinen lyhäri kertoo kahden perheen välisestä vihanpidosta. Erään yhteenoton tuoksinassa pyssyt paukkuvat reippaasti ja lopulta käy niin, että molemmista suvuista jää jäljelle vain yksi kaikkien muiden kuollessa ja siirtyessä pilven päälle keikkumaan. Martineiden perheessä ainut jäljelle jäänyt on tyttö ja Coyn suvusta taas poika ja kun nuo kaksi kohtaavat on se yllätys, yllätys rakkautta ensisilmäyksellä. Melkoisen ennalta arvattava Romeo ja Julia asetelma siis kyseessä eivätkä pilven reunalta tilannetta tarkkailleet raadot pidäkään näkemästään sitten yhtään. Nuoret suunnistivat pidemmittä puheitta vihille ja häissä tanssittiin ja ilakoitiin muutenkin. Positiivinen yllätys löytyi lopusta, kun avioliiton solmittuaan nuori pari alkoi välittömästi heiluttaa nyrkkejä ja viskoa patoja ja pannuja ympäriinsä. Perinteistä avio-onnea siis ja Martinit ja Coyt saattoivat levätä rauhassa sukujen välisen vihanpidon jatkuessa.
Blue Bayou
Sinisävyisiä, yksinkertaisia luontomaisemia ja rauhallista musiikkia. Musiikki oli ihan kaunis ja tunnelma rauhoittava, mutta pätkä olisi kaivannut enemmän jonkinlaista tarinaa ollakseen mielenkiintoisempi.
All the cats join in
Menevä ja hauska jazz-kipale, jolle animaatio ei tehnyt lainkaan oikeutta. Kappaleesta ei oltu otettua tarpeeksi irti vaan tuntui nopeasti lennossa kasaan kyhätyltä.
Without You
Taas rauhallinen osio, jossa kuullaan haikean kaunis kappale. Tässäkään osiossa animaatio ei erityisemmin loista, sillä siinä ei paljon muuta ole kuin tähtiä ja karuja maisemia.
Casey at the Bat
Baseball henkinen lyhäri, joka ei itse asiassa eroa juuri lainkaan muista baseballista kertovista lyhytanimaatioista. Kattaa kaikki mahdolliset kliseet, jotka tulevat mieleen kuin ajattelee baseball piirrettyä. Pallot hajoilevat, suurin osa joukkueesta on täysiä pellejä lukuun ottamatta itseriittoista tähtipelaajaa jota kaikki rakastavat, kunnes tämä liian suuren itsetunnon pullistamana mokaa ja häviää koko pelin.
Two Silhouettes
Ja taas rauhoitteluosio. Eikö näitä olisi riittänyt ihan yksi elokuvan loppupuolelle? No, ei sitten. Tässäkin soi kaunis rauhallinen kappale, jota säestää vaatimaton animaatio kahden balettitanssijan varjokuvista yksinkertaisia, hempeäsävyisiä taustoja vasten.
Peter and the Wolf
Tarina Pekasta ja sudesta lienee useimmille tuttu ainakin nimen perusteella. Pidin siitä, että jokaista hahmoa kuvasi oma soittimensa, mutta muuten pätkä onnistui lähinnä ärsyttämään. Tarinan sankari on pikku Pekka, joka päättää nuoresta iästään huolimatta lähteä metsästämään sutta mukanaan kissa, lintu ja ankka. Sudesta tehdään paha ja sydämetön peto, vaikka Pekkahan se oli joka päätti ensimmäisenä lähteä posauttamaan eläinparan päiviltä. Susi tietysti puolustaa henkeään ja kun sen oletetaan tappaneen Pekan porukassa liikkuneen ankan, on kyseessä suunnaton vääryys ja julmuus. Lopussa susi kannetaan jaloista paluun sidottuna kylään ihmisten ilakoidessa vieressä. Kuka tässä onkaan se julmin osapuoli? Ärsyttävintä on se, että lopuksi selviää kuolleeksi luullun ankan selvinneen sittenkin elossa.
After You've Gone
Tässä osiossa nähtiin värejä ja inhimillistettyjä soittimia, enkä ainakaan itse löytänyt siitä kunnollista punaista lankaa. Fantasia osoitti aikoinaan, että musiikista voi saada mitä kauniimpia ja ihmeellisimpiä tarinoita aikaan ja oli melkoinen pettymys, ettei samanlaiseen nerouteen ylletty tässä vaan piirtäjät tuntuivat piirtäneen vain jotain mitä päähän sattui tulemaan onnistumatta yhdistämään sitä kovinkaan mielekkääksi kokonaisuudeksi.
Johnny Fedora and Alice Blue Bonnet
Rakkaustarina kahdesta hatusta, jotka kohtaavat hattuliikkeen näyteikkunassa. Rakastavaiset joutuvat erilleen kun Alice myydään eteenpäin ja Johnny jää yksin hattukaupan näyteikkunaan. Eräänä päivänä Johnnyllekin löytyy ostaja jolloin Johnny pääsee ulos maailmaan etsimään rakasta Aliceaan. Lopulta pari kohtaa kuin kohtaakin uudelleen, joskin pitkän ja rankan taipaleen jälkeen. Tarina on itse asiassa aika sympaattinen ja taustalla soiva kappalekin toimii hyvin ja lisäksi animaation laatu on tässä pätkässä huolellisempaa kuin elokuvan muissa osissa.
Mielenkiintoista tässä pätkässä on se, että kaikki kuultavat äänet ovat lähtöisin Nelson Eddystä. Tarina kertoo laulavasta valaasta, joka haaveilee tulevansa suureksi oopperatähdeksi. Mereltä kantautuva laulu on herättänyt myös ihmisten huomion, mutta kaikki eivät tahdo uskoa ajatukseen laulavasta valaasta. Tetti-Tatti niminen mies uskookin valaan nielaisseen oopperalaulajan ja päättää pistää valaan päiviltä pelastaakseen olemattoman oopperalaulajan ja pestatakseen tämän oopperaansa. Kuuluisuudesta haaveileva valas ei osaa aavistaa pahaa ja suunnistaa Tetti-Tattin valaanpyyntialuksen luo esittelemään lahjojaan, mutta päätyykin saamaan surmansa harppuunasta. Traagisen päätöksen omaava tarina sympaattinen ja Nelson Eddy tekee vaikutuksen äänensä monialaisuudella.
Make Mine Musicista löytyi siis hyvätkin puolensa, mutta kokonaisuudessaan se on todella valju eikä lunastanut paikkaansa sydämessäni. Se on todella sääli, sillä elokuvan lähtökohdat eivät suinkaan olleet huonot ja siitä oltaisiin varmasti saatu parempi huolellisemmalla animaatiolla ja paneutumalla tarinankerrontaan enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti