Pääsin jälleen mukaan haasteessa numero 23, jonka aiheena oli kertoa elokuvasta, joka ei ole kovinkaan tunnettu, mutta itselleen tärkeä. Pelkkä aihe itsessään kuulosti hyvältä, sillä katson verrattain paljon tuntemattomia elokuvia ja keksin useamminkin josta kirjoittaa. Lopullisen päätöksen tekeminen ei kuitenkaan ollut kovinkaan vaikeaa.
Kyseessä on siis vuonna 2006 valmistunut elokuva josta en ole ainakaan itse kuullut paljonkaan julkisesti puhuttavan, vaikka siinä on mukana parikin isoa nimeä. Heathin fanina kuitenkin törmäsin elokuvaan herran filmografiaa tutkiessani ja pakkohan tuo oli katsastaa. Se olikin rakkautta ensikatselulla.
Candyn lähtöasetelma on melko perinteinen; hyvän perheen tyttö tapaa miehen, joka vetää tytön mukanaan huonoille teille. Candy kertoo raadollisen tarinan huumeriippuvuudesta ja siitä mitä ihminen on valmis uhraamaan sen takia. Huumeita on pakko saada joten rahaa on hankittava keinolla millä hyvänsä ja siinä sivussa murenevat niin ihmissuhteet ja kuin myös oma sielu. Kaikki arkipäiväiset asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä ja päähenkilöt joutuvat maksamaan elämäntyylistään mitä katkerammilla tavoilla. Näyttelijät tekevät hienoa työtä tulkitessaan erilaisia tunteita surusta vihaan ja onnesta ahdistukseen. Tarina on jaettu osiin Taivas, Maa ja Helvetti ja jokainen osa kuvaa hienosti hahmojen tilaa näiden vajotessa aina vain syvemmälle ahdinkoonsa. Elokuva on kaunis ja ahdistava eikä se saarnaa huumeista, mutta sen todentuntuinen kaunistelemattomuus vaikuttaa katsojaan syvästi ja saa todella ajattelemaan elokuvan teemana olevia asioita.
Candy on yksi omista suosikkielokuvistani ja suosittelen sitä jokaiselle, vaikkei se välttämättä olekaan mitään helpointa katseltavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti