Kaverini kautta törmäsin MovieMondayhin. Ensin tarkoituksenani oli aloittaa parhaillaan meneillään olevasta kohdasta, mutta koska taakse oli jäänyt jo monta ihanaa aihetta oli pakko aloittaa alusta. Joten hieman jäljessä tässä tosiaan huidellaan, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.
Musiikki on poikkeuksetta suuri osa elokuvaa, sen avulla voidaan kertoa paljon hahmojen tunteista ja taustasta. Musikaaleissa tämä piirre viedään vieläkin pidemmälle ja koko tarina nostetaan musiikin varaan. Tavallinen puha muuttui laulunsanoiksi, joissa elokuvan hahmot avaavat sydämensä katsojille. Musiikin avulla saadaan kerrottua sulavasti kaikki se hahmojen persoonasta, ajatuksista ja elämästä mitä katsojan on hyvä tietää ja näin se sujuu usein paljon luontevammin kuin tavallisella kerronnalla. Haluan mainita muutamia esimerkkejä, jotka nostavat itselläni karvat pystyyn ja jotka nostattavat sisälläni vahvan, kauniin ja haikean tunteen. Nämä kohtaukset ovat sellaisia, jotka ainakin minun kohdallani luovat tiiviin siteen katsojan ja hahmon välille.
Otetaan vaikka esimerkkikohtaus vuoden 2007 elokuvasta Sweeney Todd - Fleet Streetin paholaisparturi. Ah, nuorta rakkautta sillä kuuluisalla ensi silmäyksellä. Tästä kappaleesta välitty vahvasti Anthonyn tunteet Johannaa kohtaan ja halu viedä tämä pois, jonnekin parempaan paikkaan. Kyllähän tässä kappaleessa on enemmän kauneutta ja tunnetta kuin jos Anthony vain hyppisi kadulla julistamassa rakkauttaan ilman herkkiä laulunsanoja.
Useat meistä ovat luultavasti kaivanneet joskus jonnekin muualle ja tunteneet, etteivät kuulu sinne missä ovat. Jokaisella on kaipaus toteuttaa unelmansa ja toiveensa. Itselläni ainakin nämä tunteet ovat vahvoja ja upeaksi tulkinnaksi ne ovat muodostuneet vanhassa, legendaarisessa musikaalissa Ihmemaa Oz.
Kappale on sanalla sanoen... mykistyttävän kaunis ja Judy Garland onnistuu tulkinnallaan nostattamaan kyyneleet silmiini heti elokuvan ensi minuuteilla. Elokuva on yli 70 vuotta vanha, mutta silti ihmiset rakastuvat siihen ja tähän kappaleeseen vielä vuosikymmenien jälkeenkin.
Entä oma suosikkimusikaalini? No, se sama kuin monella muullakin nimittäin Moulin Rouge. Elokuva on satumainen värien, kuvien ja musiikin riemuvoitto. Näyttelijät loistavat suorituksillaan ja myös ohjaaja Baz Luhrmann joka on tehnyt muitakin loistavia elokuvia ansaitsee kiitokset.
Ah, halusin välttämättä linkittää juuri tämän kohtauksen musiikin ja kuvan takia. Puheosat ovat kuitenkin espanjaksi, enkä onnistunut tähän hätään löytämään parempaa versiota. Mutta keskittykäämme olennaiseen.
Musikaalien kategoria on laaja ja olisi vääryttä antaa elokuvalle genreluokitukseksi pelkkä 'Musikaali'. On draamaa ja komediaa, romantiikka ja verellä mässäilyä. Osa musikaaleista on sellaisia, joista nauttii koko perhe ja toiset taas avautuvat vain perheen vanhimmille. Silti tarinan kuljettaminen musiikin avulla on niin hallitseva tekijä, etteivät musikaalit todellakaan miellytä kaikkia. Itselleni musiikin osuus elokuvissa on muutenkin niin tärkeä, etten voi kuin julistaa suurta rakkautta musikaalielokuvia kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti