Elokuvissa voi olla useitakin piirteitä, jotka saavat kyynelkanavat auki. Surulliset kohtaukset, onnelliset kohtaukset tai oikeastaan kohtaus voi olla luonteeltaan minkälainen tahansa, jos se vain on vahva ja taidokkaasti kerrottu. Joskus saatan parkua kuin vesiputous vain siksi, että elokuva on niin rakas tai olen katsomassa jotakin pätkää usean vuoden tauon jälkeen. Kaikki mahdolliset piirteet elokuvamusiikista animointiin ja näyttelijäsuorituksista yksittäisiin repliikkeihin riittävät minulle syiksi parkua silmät päästä.
Tässä listassa voisi mainita lähes kaikki Disney klassikot, pitkän litanian muita animaatioita sekä rutkasti myös näyteltyjä elokuvia. Useita hyviä itkettäjiä piti karsia pois, mutta mainitsen nyt muutaman joita en ole vielä kertaakaan kyennyt katsomaan kuivin silmin.
Kuvauksissa mahdollisesti pieniä juonipaljastuksia.
4. Karhuveljeni Koda
Ensinnäkin lähes heti elokuvan alussa soi aivan loistava Great Spirits -kappale, joka saa joka kerta kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Kappale koskettaa jotain sisälläni ja silmät kostuvat, vaikka vielä ei olekaan aika leikkiä vesiputousta. Elokuva ei ehdi pitkälle edetä, kun ensimmäinen hahmo kuolee. Siitä se sitten lähteekin. Seuraa yksi kuolema lisää ja useita vahvoja, tunteikkaita kohtauksia jotka eivät anna itkupillille armoa. Elokuvan lopuksi kuullaan vielä pätkä Great Spiritsiä, joka kruunaa kokonaisuuden.
3. Tulikärpästen hauta
Elokuva kertoo rankan ja kauniin tarinan sodasta kahden vastikään äitinsä menettäneen lapsen näkökulmasta. Isoveli Seita yrittää parhaansa mukaan pitää itsensä ja pienen siskonsa Setsukon hengissä, kun äiti on kuollut ja isä kadonnut sodan jalkoihin. Ruokaa ei paljon ole, taivaalta sataa pommeja ja ihmiset kuolevat. Elokuva on julma ja kaunistelematon, tällaisia asioita jotkut ihmiset joutuvat todella käymään läpi elämässään. Sitä niin toivoisi, että sisaruksille kävisi hyvin, mutta aina kaikki ei mene niin kuin toivoisi. Kaikessa kauneudessaan ahdistava elokuva, joka jättää pitkäksi aikaa surullisen fiiliksen.
2. Hachiko - Tarina uskollisuudesta
Muuan professori löytää koiranpennun hortoilemasta yksinään juna-asemalla. Professori yrittää etsiä pennun omistajia ja uutta kotia, mutta päätyy lopulta itse pitämään koiran. Koiran ja isännän välille kasvaa niin tiivis side, että Hachiko istuu joka päivä juna-asemalla isäntäänsä vastassa, tämän tullessa töistä. Professori kuitenkin saa sairaskohtauksen työpaikallaan ja kuolee, mutta Hachiko ei pysty ymmärtämään tapahtunutta vaan palaa joka päivä juna-asemalle odottamaan isäntäänsä. Tätä jatkuu vuosia, mutta Hachiko ei koskaan lakkaa odottamasta. Elokuvan viimeinen puolituntinen raastaa sydämen vereslihalle ja saa katsojan itkemään silmänsä turvoksiin. Se on kaunis ja uskomaton tarina, jonka liikuttavuutta lisää pohjautuminen tositapahtumiin.
1. Taru Sormusten Herrasta - Kuninkaan paluu
Elokuva on pitkälti synkkä ja surullinen, mutta siihen luodaan toivon sävyjä hahmojen sinnikkyydellä ja rohkeudella. Kohtaukset on hiottu täydellisiksi, eivätkä silmät ehdi katselun aikana kuivua. Paljon hienoja repliikkejä, suurenmoista näyttelemistä, kaunista musiikkia ja koskettavaa kerrontaa. Rakkaat hahmot kuolevat taistellen ja jokainen on valmis laittamaan kaiken likoon vapautensa ja rauhan puolesta. Lähes koko elokuva on pelkkää niiskutusta, mutta elokuvan viimeiset miinuutit antavat sen viimeisen iskun. Loppu on luultavasti yksi kauneimmista ja surullisimmista, mitä on koskaan tehty.
Toimii parhaiten jos on sattunut katsomaan koko trilogian putkeen, jolloin tuntuu kuin olisi kulkenut hahmojen mukana koko matkan. Elokuvan päättyessä olo on ahdistunut, haikea ja surullisen onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti