MovieMonday #10 - Who would you be?

Jatketaanpas MovieMondayta kun on kerran vauhtiin päästy. Täyden kympin haasteena oli kirjoittaa elokuvasta, jonka maailmaan on lumoutunut niin, että haluaisi itse olla mukana siinä. Oma valintani pohjaa oikeastaan enemmän kirjan maailmaan, mutta koska siitä on tehty useita elokuvasointeja joista kaksi on lähelläkin sydäntäni, niin miksipä ei.

Ollessani pieni aikuiseksi kasvaminen tuntui uskomattoman pelottavalta ajatukselta. Pitäisi ottaa vastuuta kaikesta tylsästä, käydä töissä ja luopua kaikesta hauskasta. Omistin muksuna parikin erilaista Peter Pan VHS:ää, mutta noista rakkain oli ehdottomasti Disneyn vuonna 1953 valmistunut versio. Hyvä haastaja ilmestyi vuonna 2003, kun Universal Pictures julkaisi näytellyn version Peter Panista. Plussat tälle versiolle siitä, että juoni on lähempänä kirjaa kuin Disneyn versiossa. Aluksi minun piti keskittyä tarkasti vain toiseen näistä versioista, sitten molempiin ja yrittää jotenkin verrata niitä keskenään, mutta loppujen lopuksi teksti ei kuitenkaan perehdy täysin kumpaankaan.

Kuten useat saattoivat jo arvatakin, Peter Pan elokuvien Mikä-Mikä-Maa (eng. Neverland, mielestäni paljon parempi nimi btw) on valintani kymmenennelle MovieMonday -tekstilleni. Muksuna sitä tuli haaveiltua päivästä, jona Peter Pan lentäisi sisään makuuhuoneen ikkunasta ja pyytäisi mukaan Mikä-Mikä-Maahan. Kuitenkaan tuota päivää ei koskaan tullut ja ehkä joku voisi sanoa minun aikuistuneenkin, mutta tiedä tuosta sitten. Mikä-Mikä-Maassa olisin yksi kadonneista pojista tai jos sukupuolenvaihto ei ole mahdollista niin kadonnut tyttö sitten. Olisi upeaa lentää kohti toista tähteä oikealla ja suoraan aamuun. Disneyn versiossa tämä lause on tulkittu kirjainmellisesti ja Mikä-Mikä-Maa tosiaan sijaitsee tähtenä taivaana, muissa versioissa Peter Panin käyttäessä lausahdusta vain lätistäkseen jotain lämpimikseen. Näissä versioissa Mikä-Mikä-Maa on ”enemmän tai vähemmän saari” maapallolla.

Mikä-Mikä-Maassa voi elää kaikki neljä vuoden aikaa yhdessä päivässä, leikkiä, taistella merirosvojen kanssa ja kokea kaikki satujen ihmeet ja olennot merenneidoista keijuihin, joiden sekaan mahtuu myös tavallisempiakin hahmoja kuten eläimiä ja intiaaneja. Ei haittaisi vaikka sinne jäisi ikuisiksi ajoiksi, koska siellä unohtaisi nopeasti entisen elämänsä ja kaikki entiseen elämääsi kuuluneet unohtaisivat sinut. Saattaa kuulostaa pahalta, mutta unohtaminen ei satuta ketään. Saari on myös uskomattoman kaunis ja jännittävä sinisine laguuneineen, ihmeellisine kasvillisuuksineen ja eri alueineen, jotka on jaettu saaren asukkaiden kesken sen mukaan mitä kansaa tai lajia nämä ovat. Mikä-Mikä-Maassa jos missä ei ikinä kyllästyisi ja vaikka lapsuus on ajat sitten taakse jäänyttä aikaa, ajatus sinne pääsemisestä kiehtoo yhä. Ehkä jonain yönä kun olen jättänyt ikkunan auki Peter Pan lopultakin lentää sisään ja kutsuu minut mukaansa. Sitä odottaessani voin vain tehdä omasta elämästäni sellaisen kuin haluan ja muistaa, että vaikka vanheneminen on välttämätöntä niin aikuistuminen ei.