Sivut

maanantai 15. elokuuta 2011

MovieMonday #2 - Rakkain elokuvahahmo

MovieMondayn toisena aiheena oli kertoa itselleen rakkaasta elokuvahahmosta. Aluksi olin joutua pienoiseen paniikkiin, sillä hienoja ja rakkaita elokuviahahmoja on aivan järjetön määrä! Kuitenkin mietittyä asiaa uudelleen, tiesin ehdottomasti kuka se kaikista rakkain hahmo on.

Kyseessä on siis Edward elokuvasta Saksikäsi Edward. Suburbian talojen ja ihmisten vaatteiden pastellisävyjen keskellä Edwardin tummanpuhuva, kalpea hahmo luo vahvan kontrastin ympärillä oleviin asioihin. Vanhan keksijän aikoinaan luoma ja kouluttama Edward erottuu kaupungin pinnallisista ihmisistä vahvasti sympaattisuudellaan ja aitoudellaan, mutta samalla myös kasvojensa arvilla, jotka ovat lähtöisin tämän käsien tilalla olevista valtavista saksista.


 Useat lempihahmoni elokuvissa ovat tavalla tai toisella hylkiöitä ja ihmisten ennakkoluulojen kohteita. Edwardin rakastettavuus perustuu juuri näihin seikkoihin. Miesparka joutuu kaupunkilaisten hyväksikäyttämäksi ja mielistelemäksi, eikä hyväuskoinen Edward näe totuutta mairittelevien sanojen takana. Vasta kun Edwardia aletaan väärinkäsitysten ketjun kautta pitää vaarallisena, raakalaismaisena rikollisena vaihtuvat kaupunkilaisten mairittelut ilkeisiin juoruihin.

Siitä huolimatta, ettei Edward ole saanut alkuaan samalla tavalla kuin muut ihmiset, on tässa paljon enemmän lempeyttä ja ihmillisyyttä kuin yhdessäkään kaupungin asukkaista. Saksikädet estävät Edwardilta monia asioita, jotka ovat tavallisille ihmisille arkipäivää. Hän ei voi käyttää ruokailuvälineitä, ei kirjoittaa eikä koskettaa toista ihmistä satuttamatta tätä. Edward ei kuitenkaan vaivaa ihmisiä puhumalla jatkuvasti ongelmastaan eikä hän kerjää sääliä eikä myötätuntoa. Kun hetken näyttää siltä, että Edward voi tuottaa ihmisille iloa saksiensa avulla on se hahmon elämän käännekohta. Sisimmässään ihmisten hyväksyntää kaipaava hahmo voi lopulta kokea olevansa hyödyksi. Kuitenkin lopussa melkein kaikki kääntävät hänelle selkänsä ja hän päätyy asumaan takaisin linnaan, jossa hänet luotiin. Yksin.

Katsoessani miten kaupunkilaiset hyväksikäyttävät, piinavat ja syrjivät hyvätahtoista Edwardia nousee sisälläni vahva viha ihmiskuntaa kohtaan. En itsekään koe sopivani ympärilläni olevaan massaan ja tunnen eräänlaista sielujensympatiaa Edwardia kohtaan. Vaikka kyseessä on vain elokuvaa varten luotu hahmo, tuntuu kamalalta miten niin suloista ihmistä kohdellaan niin huonosti. Toisaalta vastaavaa tapahtuu myös oikeassa elämässä ja Edwardin hahmo on muistutus siitä, kuinka syvältä maailma välillä onkaan.

Kaikki edellä mainitsemani seikat ovat tehneet Edwardista hahmon, johon rakastun vielä vuosien jälkeen aina uudelleen ja uudelleen, vaikka olen nähnyt elokuvan ties miten monta kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti